Mut mikä siinä on et sillon ku on kauheeta paskaa olemassaolo, ni sillo aika vaa matelee? Olin jo tiistain kohalla iha valmis luovuttamaan kaiken suhteen ja olin iha maassa ja poikki ja byäh ja vielä sata päivää eessä ennen viikonloppua?? Nii sitä vaa tässä yritän kai sanoa, että vaikka miten luulin ennalta jo tietäväniki et tää viikko tulis olee hajottava, en suurimmassakaa mielikuvituksen puuskassa ois voinu ennustella mitä se oikeesti tuli olemaan...
Mut nyt ollaa voittajina selvitty viikonloppuun ja oon onnellinen ja helpottunu ja tuntuu ku ois suuri kivi vierähtäny sydämeltä <3 Eilinen kenraali (oma "ensi-ilta", tavallaan) meni iha semiok, mokasin yhessä kohassa sillee et ittee ärsytti mut muuten tosi jees. Sit ku ohjaaja tuli myöhemmin pukkariin kiittelemään meit kaikkii tanssityttöjä ja mumisin siinä vielä jotai vastaan että "no eihä se kyllä mitenkää menny", ni myöhemmi tajusin että tuo taiski olla hetki ku ne kiitokset ois vaa voinu ottaa vastaan ja hymyillä, olla ees hieman armollinen itelle ja ymmärtää iteki miten ison työn oon tehny. Vaikkei se tietty siltä näytäkään.Uskomatonta ajatella että nyt ku tää harjotteluvaihe on ohi, niin miulla on aikaa!!!! Mitä mie teen sillä kaikella??? Iha hullun absurdi ajatus kahen minuuttiaikataulusen viikon jälkeen :D:D Mut enköhän mie jotain keksi ;) =) Voi että. Nyt oon onnellinen.
Tästä viikonlopustakkii tulee mahtava ku tänään on tosiaa se ensi-ilta ja sen juhlintaa, sit meen Emmille yöks ja huomenna käyää kiinalaisessa ja on pitkästä aikaa nuorisoteatteriharkat ja kaikkee :) Jeejee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make me happy (: !