vittu me kusessa ollaan rakkain

Työt ei tekemällä lopu, kuuluu vanha viisaus, ja tottahan se onkin. Vaikka nyt jo vähän helpottaa.

Uusi ongelma, minkä kohtaan nyt kun ne pahimmat viikot on takana, on että mitä nyt? Tai ku olin nyt tottunu siihe päättömään paikasta A paikkaan B ja takasin paikkaan A pinkoiluun, nyt on iha hullu olo ku ei tarvii tehä enää niin paljon eikä oo koko ajan se minuuttiaikataulu. Mut pian tähänkin onneks tottuu.

Tänään oli wanhojentanssejen koekampaus enkä jostain syystä hirveesti tykänny siitä mitä se kampaaja teki, mut heti ku tulin kotiin, "korjasin" sen kampauksen sellaseks ku sen haluan, ja heti oon vähän luottavaisemmin mielin :-)

Oikeestaan oon tällä hetkellä aika sekasin. Semmoset hullut ja järjenvastaiset sosiaaliset omat sotkuni myllertää päässä ja en voi uskoo et oon tällai nyt... Mut onneks nää menee ohi.

Nuo kaks kuvaa muuten, mitä tuossa nyt on, sattuu olemaan lauantailta kun piti ottaa kuvia yhteen työhakemukseen tai oikeestaan oopperoihi, enkä oikee tienny mite siinä pitäis olla ni tuossa jotai. Myöhemmi järjenääni, Emmi, vähä puuttu asiaan ja tuon alemman kuvan lisäks laitoin yhe kuvan missä on iha vaa toppi ja juoksuhousut xd. Joo tää oli tämmöne välispiikki.

Voi ku elämä ois vaa selkeetä ja helppoo. Voi ku voisin tarttua jokaseen ideaani ja unelmaani niinku ne tulee ja että kaikki vaan sujuis miten haluun, miun ehdoilla, eikä oudoimpiakaan miun päätöksiä tuomittais tai katottais pahalla.