love is all around, yeah!

Huikee ja hirvee ja ihana viikko takana ja vasta nyt sen tajusin että se tosiaan oli taas siinä!

Jännitystä ja paljon harjoittelua, stressiä ja jopa vähän itkua mukana, mutta kaikki niin sen arvoista ♥

Tiistainen Promenadi ei olis voinu paremmin mennä, en oo koskaan ollut niin onnellinen kun sen oman, pelottavan ja silti niin kamalan ihanan oman hetken ja laulun jälkeen ja kaikki ne ihanat kommentit ja kaikki mitä siitä jäi käteen :) Sain mm. kuulla tuon biisin kohalla vetäneen sen paremmi ku itse Perri ja kaikkee ihanaa voi että! Ja se meidän oman omuteasian vastaanotto ja muutenkin kaikki, tuun kantaa nää muistot mukanani koko miun elämän ajan aina hautaan asti!!!!11 Ja yhteishenki ja hyvä tunnelma :) Sain tuosta uskoa taas vähän itteeni, mitä tarvitsin kun nyt tuo teatteriprojekti missä oon mukana, on romuttanu miu itsetuntoa ja -uskoa hetki hetkeltä, päivästä toiseen yhä enemmä ja enemmä. Muutenki ku tuntuu et koko elämä kaatuu päälle ja että hajoan paineen alla, nuo pienet (ja suuret) onnen hetket saa enemmän merkitystä.

Perjantainen Kevari oli mahtava sekin! Omasta vedosta jäi jostain syystä vähä laimee fiilis vaikka kehuja siitäkin saatiin ja meni vissiin ihan mukavasti :-) Mut kevari oli kyllä aivan huima, kuvisspektaakkelia ja abishowta myöten!! Jatkoilla oli kans iha mukava piipahtaa ku en oo pitkään aikaan pistäny nokkaani kodin, koulun ja teatterin ulkopuolelle.

Kyllä mie vaan taikkaria rakastan ♥ Onneks miulla on siellä vielä yks pitkä vuosi edessä tän kevään lisäks.

Mut en voi kiistää ettenkö ois myös äärimmäisen helpottunut tän viikon ollessa taputeltu. Vielä yks hajottava, tappavan pitkä ja hermoja raastava ensi-iltaviikko edessä, ja jos mie siitä selviän niin auvoisat ajat on edessä. Loppurutistusta vaille valmista on siis!

 HUIKEETA!

Seuraava onnenkuva, joka auttaa jaksamaan eteenpäin, olkoon wanhojen tanssit!
Moikka<3