The world is coming down on me and I can't find a reason to be loved

Mie en osaa hallita miun elämää yhtään. Oon taas ihan pulassa huomisen pianotunnin takia, monen monesta itselle ja opettajalle tehdystä lupauksesta huolimatta. Miun pää on ihan sekasin ja iha oikeesti voisin vaan itkee, en tiiä enää mistään mitään iha oikeesti. Jos vaa jotenki oisin parempi... Tai oikeestaan, jos vaa oisin hyvin, hyvin monella tavalla parempi.

Mie niiku elän tuommosen keskellä ja tiiättekö mitä miun huone kertoo miusta? Miten miun elämässä menee. Sillon kun menee hyvin, on siistiä, sillon kun ei... No, näätte sen varmaan tuosta.

Mie ihan oikeesti mietin erilaisia vaihtoehtoja päässäni, mite mie saisin tän pahan olon hellittämään? Pitäiskö miun lopettaa taas syöminen ja puhuminen, sulkeutua miun omaan pieneen kotelooni, kunnes oon täydellinen, teräksinen perhonen? Sellainen joka kestää kaiken? Pitäiskö miun vaan jatkaa samalla tavalla ja oottaa että kaikki selviytyy itestään?

Mie en ihan oikeesti kestä, en jaksa enää. Ja miten mie en pääse siusta irti? Miks miks miks???? Vastoin kaikkea mitä mie järjellä tiedän, en vaan saa itteeni kasaan ja uskomaan järkeäni.

MIKS ELÄMÄ ON NÄIN PASKAA?

Hurts - Stay