sometimes our eyes need to be washed by our tears, so that we can see life with a clearer view again

Käytiin Karon kaa iha vitu hieno ja syvälline keskustelu, josta oisin halunnu pistää pätkiä tähä. Mut sit tajusin et se oliki vähä liian hieno. Vaikka tää blogi tavallaa onki vähänniiku miun päiväkirja, on tää vähä liian julkinen kaikelle. Välillä tuntuu et kaikkien muitte lifestyle-sössötysblogien rinnalle tää on jo nyt vähä liian julkinen. Vai mitä luulette, onks kaikkien muitten elämä sit jotenki aina niin vitun hienoa? Miust on hassua että oon varmaa ainoo joka säännöllisin väliajoin kertoo että oma elämä on toisinaan aika paskaa :D:D

Tän viikonlopun mie joka tapauksessa pyhitän murheissa ja itsesäälissä rypemiseen, ja sit maanantaista lähtien oon iha uus ihmine, ihan uudella asenteella ja vahvuudella.
Just gimme time