Oon vaan jumittanu koko päivän. Heräsin yheksältä, söin, sit en muista mitä tein ja menin takas nukkumaan. Heräsin yheltä ja talo oli tyhjänä? Tykkäsin siitä. Sit mie taas söin ja katoin telkkaria. Katoin hetken New Moonia ja itkin. Sitten äiti tuli kotiin pilaamaan miun yksinäisen leffa-angstauksen ja nyt mie oon tässä. Kohta käyn lukemaan.
Miusta on ihanaa ku miun vaa annetaan olla. En vaan tiiä tosin kuin kauan tätä jatkuu. Huomenna miun varmaan oletetaan taas ryhdistäytyvän. Ainakin sen verran että teen läksyt ja siivoan oman huoneen.
Välillä kaikki tuntuu tosi merkityksettömältä. Mut sit taas jonkun ajan jälkeen onneks muistan jotai asioita mitkä tekee just miun elämästä arvokkaan ja miule parhaan. Kun rupeen miettimään esim semmosia kysymyksiä, että jos voisin, vaihtaisinko paikkoja jonkun kanssa tai muuttaisinko jotain elämässäni radikaalisti, vastaus on kuitenkin aina ei. Tai että haluisinko olla joku muu? En todellakaan! Vaikka oon tosi melodramaattinen ihminen joka tekee miu elämästä vaikeeta ku suhtaudun jokaseen paskaan juttuun maailmanloppuna, ni siltikään en haluis olla kukaan muu:D Kyl mie kuitenkin sillee vähä tykkään itestäni, välillä... Miu elämä nimittäi on hyvää, aina sillon kun jaksan uskoa siihen ja aina sillon kun muistan että kaikista vastoinkäymisistä pääsee yli. Ja sitä paitsi, kyllähän jonku pitää olla mie eikä tästä kukaa muu selviäis ;) Oon kuullu sanottavan tämmösen jutun : "Being me is the hardest thing in the world - No one else has never tried it before." Miust tuntuu et jokasen kohalle soppii tuo lause vallan mainiosti. Tuskin kukaan muu osais olla sie yhtää paremmi tai yhtä hyvin ku sie ihe.
Yleensä uskon, että kaikki tapahtuu syystä, niiku että mikään tässä elämässä ei oo sattumaa. Toisinaan on tosi vaikee uskoa siihen, varsinkin kun ei näe ihan heti miks joku asia meni epätoivotulla tavalla. Yleensä kuitenkin miulle selviää että niin sen kuitenkin kuului mennä, ja kun jotain pahaa tapahtuu, jotain tosi hyvää tapahtuu vastineeks pian sen jälkeen. Yleensä se hyvä tapahtuma johtuukin just siitä että se paha juttu kävi ja sitä hyvää ei vois tapahtuu ilman sitä pahaa? Tai siis ainakin uskon tän pätevän omaan elämääni. En mie sit tiiä miten muut tahtoo omasta elämästään aatella, mut minuu lohduttaa tuo ajatus. Everything happens for a reason.
Tuolla on kaunis ilma, ja jos oisin malli-ihminen, menisin varmaan juoksemaan tuohon ihanan kirpakkaan syysilmaan, mutta koska en ole, tai en ainakaan just nyt jaksa olla, käperryn peiton alle ja nappaan mukaani Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian viimeisen osan ja nautin tästä lauantaista tällä kertaa tällä tavalla.
Onneks huomenna on vasta sunnuntai.
hei, sun blogis on ihana! tykkään tosi paljon lukee näitä postauksia(:
VastaaPoistabambi: oi kiitos(: ! tuo kommentti piristi kovasti iltaani♥ :)
VastaaPoistaMie oon huomannu kans uskovani tohon et kaikki tapahtuu koska niin pitää tapahtuu ja sit just vasta jälkikäteen ymmärtää että no tämän asian takia tuo tapahtu tuolla tavalla jne.. :)
VastaaPoistaSiulle on tunnustus miun blogissa! :)
VastaaPoista