katselen sua, sä näytät samalta, vaikka en tunne enää sinua

AAAAAAAAAAAAH loma. Ei voi muuta sanoa. (toi oli kyllä aika kokonaisvaltainen ja tyhjentävä ilmaus,vaikka itte sanonki.) Mut joo. En ees tajunnu odottaa tätä lomaa ja sen vuoks se tuntuu vielä ihanammalta, ihan niiku semmonen hiljainen yllätyslahja miulle, "ota tästä Anni, there you go, enjoy." Tuntuu maailman parhaimmalta vaan heittää aivot narikkaan +viikoks (ite meinasin taas tätä lomaa jatkaa tuonne melkei ens viikon keskiviikon puolelle, iha vaa cuz i can) ja olla vaa ja valmistautua siihen että kun loma sitten lopulta päättyy, alkaa kunnon arkitykitys ja sit mennää eikä meinata. Mutta ei vielä. Nyt mie vaan oon. Kellun ajassa ja mietin mitä nyt teen (siis semmosella suurella ja syvällisellä tavalla). Vai teenkö mitään. Seki ois aika jees vaihtoehto.
Oli nimittäin aika myllertävä lomanaloitus. Lähettiin lauantaina reissuun Joensuuhun, kattomaan PMMPtä ja palloilemaan muuten vaan, ite jäin sinne vielä sitte sunnuntaihin saakka ja oli kyllä joka tavalla niin raskas matka että huh, vaikka olikin tosi mukavaa ja tärkeetä tehä tuo reissu ja sitä rataa, mut kyllä pisti aika sekasin nyt sitten taas. Mutta sitten onneks eilen lähettiin Riinan kanssa mökille Kerimäelle, tarkotuksena hiljentyä ja pitää pieni elektroniikkapaasto luonnon keskellä ja teki kyllä todella hyvää, ees tuon pienen hetken. Sai vähä aikaa rauhottua ja unohtaa kiire ja suunta, olla vaan. Ja syyä paljon, liikaa, nukkua ja saunoa.

Nyt kun tuo vuodenaikakin noin selvästi tekee vaihtumista, sen tuntee oikein ihollaan miten alkaa jälleen uus luku elämässä. Se on hassua miten jotkut elämänsä saumakohdat ja ajanjakson vaihtumiset on niin selkeitä itelle että sen vaan tietää että tää oli nyt tässä ja jotain uutta seuraavaks. Viime viikonloppu oli täten viimeisimmän luvun viimeiset lauseet ja sanat, pisteet, huutomerkit ja kysymysmerkit, tästä viikosta alkaa nyt joku uusi. Ja se on ihanaa, oon siihen enemmän valmis kuin ikinä, nyt oon siihen siis oikeasti valmis. Koska oon saanu ajatukset järjestymään vihdoinkin joihinki kansioihin pääkopassa ja jonkunlainen mielenrauha on saavutettu kaiken tapahtuneen osalta.

Ja oon onnellinen siitä että on vasta lokakuu. Tässä on vielä pitkä ja onnellinen vuosi edessä, niin mie luulen. Kun miettii miten paljon jotku fiilikset voi muuttua ihan jo yhessä kuukaudessa, ni en osaa ees aavistaa mitä kaikkea tähän vuoteen vielä mahtuu! (Positiivisia asioita siis, tuntuu että oon synkistelyni synkistelly nyt jo koko vuoden eestä.) JEE !

Ei tässä muuta nyt, taian mennä vähäks aikaa takasi peiton alle ja sit mietin että mitäs sitä tänää keksis vai tarviiko keksiä mitään, kyllähän tää loma oikeestaan tätä päivää lukuunottamatta täysin ohjelmoitu onkin! Just the way I like it. :-)

Riina oli eile taidevalokuvaaja. jep

HEIPPA ja kivvoo lommoo teile muileki keilä semmone o!
♥