Oon nyt tosiaan kohta kaks viikkoa ollu evakossa mummilassa täällä Nätkin perukoilla kaukana kaikista ulkoisista häiriötekijöistä jotka vois miun kirjotuksiin lukua jollain tavalla häiritä. Tunnelma täällä on hullun pysähtynyt, ei tällästä rauhaa oo missään muualla. Miten voikaan vanhat ihmiset elää niin helposti ja tasaisesti, samalla rytmillä päivästä toiseen ja miten helppo siihen on ite sukeltaa mukaan ja kuvitella hetki että elämä vois olla näin helppoa. Valitettavasti täällä ollessani oon huomannut ettei vaan ne ulkoiset häiriötekijät oo tän kirjotuksiin lukemisen tiellä vaan suurimmaks osaks omat ajatukset, haaveilu, levottomuus ja ainainen väsymys. Lisäks se, etten tiedä miten noihin fakin aineisiin (englanti, ruotsi) tulisi lukea, on ollu aika painava tekijä tässä lukemisen vähäisyydessä ja nyt vielä tää uus tietokone minkä isä miulle muutama päivä sitten kiikutti etukäteis 18-v synttärilahjaks.
Että tosiaan keskiviikkona olis englanti, en oo lukenu siihen yhtään enkä pahemmin oo ees kuunnellut tuolla ena7 -kurssilla mikä tässä nyt on vielä tässä jaksossa ollut, ikään kuin kirjoituksiin valmistaakseen. Että joo en tosiaan tiiä miten se englanti tulee menemään. Mut se etten siihen oo lukenu, johtuu ihan oikeesti siitä etten tiiä miten siihen pitäis lukea. Tuntuu niin typerältä ja turhalta ruveta lukee jotai Profiles 1-7 kappaleita ja toivoa että sieltä jäis pari uutta sanaa päähän, lukea jotai epäsäännöllisiä verbejä mitä on tankattu ala-asteelta saakka saati sitten alkaa mukamas opettelemaan jotain kielioppijuttuja joita ihan oikeesti en oo miettiny enää yläasteen jälkeen. Ruotsia (perjantai 20.9) taas olen lukenu, mutten paljoo enkä tarpeeksi. Nuissa kielissä ei oo ollu tarpeeks tarttumapintaa miun lukemistyyliin, ne on liian abstrakteja ja laajoja asioita alkaa omaksumaan tähän aikaan. Mut joo, on miulla tässä vielä pari päivää aikaa ja ne vois tietty käyttää hyödyks jos tietäis mitä pitäis tehdä. Tai sit vaa meen niillä mitä on ja rukoilen että se riittää saamaan enkusta ämmän ja ruotsista ceen. Nimittäi englannista jos tulee huonompi ku ämmä, miun ylpeys pakottaa miut uusimaan sen ja mistä tahansa huonompi ku cee ois noloa.
Tällä hetkellä minuu kiusaa flunssa joka pitää miut sisällä ja ei anna lähteä hypäreillä salille tai uimaan, mitä oon muuten koko tän ekan jakson verran harrastanu. Voin kertoa että tää tekee miut hulluks ku en pääse liikkumaan ja syön vaa koko aja pitkästymiseeni. Oon varmaa saanu siis osani näistä ns. kirjotuskiloista mitä tiiän ihmisille varsinki lukulomalla helposti kertyvän. Mut joo, sittenpähän kun paranen ja on kirjotukset ohi ni voi taas alottaa vähä järkevämmän elämän :D
Syksy on ihana, parasta mitä tiiän, siltä ainki tuntuu tällä hetkellä <3 Rakastan tuota ilmaa, viileetä mutta aurinko paistaa ja saa tuon ruskan näyttämään iha uskomattomalta :-) Ku on tuommonen sää, on helppo uskoa että elämässä on jotain hyvää (vaikkei sillä hetkellä oiskaan).
tämmöset toverit miuta täällä aina odottelee ku tuun koulusta 'kotia' :)
"I have no idea what I'm doing. - Nor what I should do."
♥
täällä on siesta klo 14-15 välisenä aikana päiväkahvien jälkee. miettikääpä sitä, aika hiljasta ku mummi, ukki ja koirat vetää unta palloon. Siinä samalla tosin yleensä mieki, ryhmän paineesta;)
tässä näätte vielä miun viimesen, epätoivosen yrityksen oppia nuita kieliä vielä enne kokeita. 7 lehvaa, 7 vrk, 10e kyllähä työ tiiätte. Ylhäälllä englanti, alhaalla ruotsi. Tuon Missä kuljimme kerran katoin ruottiks ruottinkielisillä tekstityksillä ja voin kertoa etten ymmärtäny mitää. One Dayn kattoin englanniks ilima tekstejä ko ei ollu, Eat Pray Loven katoin englannin kielisillä tekstityksillä, Becoming Janen suomenkielisillä teksteillä tänä aamuna ko oon nolo luuseri. Että semmosta.
Joo eipä tässä kai muuta. Tän syksyn viimene ja ratkaiseva viikko (miulla) tän kirjotushelvetin suhteen käynnistyy tosiaan ens viikolla, ja samoin miun viimeinen viikko alaikäisenä! Mitä se sit tarkottaa on, että ku näistä kirjotuksista on selvitty, mie muutan takasi kottii, pyyhin englannin ja ruotsin mielestä ikuisiks ajoiks (haha) ja alan miettimään että mitäs muuta tässä elämässä vois tehhä ku möllöttää kaikki päivät sisällä yksin kirjotuksiin lukien tai niistä murehtien! Ajan ajokortin, heitän aivot narikkaan, näen taas ystäviä, liikun, nauran, laulan ja nautin uuesta ihanasta alkavasta elämänvaiheesta! Toki ensin on selvittävä ens viikosta, mutta noiden edellä mainittujen ajatusten voimalla helposti.
Voimaa, rohkeutta (!) ja jaksamista muillekki kirjottajille sinne jonnekki ruudun toiselle puolelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make me happy (: !