vapaapäivä ja aikaa ajatella

Selasin eilen tuossa miun blogitekstejä taaksepäin ku ei ollu muutakaa tekemistä (teen just kaikkee sentapasta hirmu usein ku on tylsää, kattelen vanhoja kuvia, videoita tai luen päiväkirjoja tai blogia. Yritän kai oppii ja oivaltaa itestäni ja elämästä jotain uutta sitä kautta..), niin tajusin mite paljo tällei johku vuoden sisään miu kirjotukset on muuttunu. Mien enää nykysi puhu tänne mistää. Jos teenki jonku postauksen, se on just sitä semmosta "moi. miule kuuluu hyvää. viime aikoina oon tehny sitä ja tätä ja tuota. ens viikolla teen blaa blaa blaa." Ennen osasin kertoo avoimesti tänne kaikkii juttuja mitä millonki mietin ja mikä askarrutti, suretti tai ärsytti. En ikinä miettiny kahta kertaa mitä tänne muka uskallan kirjottaa, kirjotin vaan koska aattelin et jos en voi olla rehelline itelleni ja muille ees omassa blogissa, niin missä sitten. Mietin mistä se muutos johtuu, koska tietosesti en oo tyyliäni mitenkää muuttanu tän kirjottamisen suhteen. Koska itellenihä mie periaatteessa kumminki pääosin kirjotan..
Mietin et johtuuks se vaa siitä, että nykysi vaik ois mikä murhe tahansa, voin aina kertoo siitä iha konkreettisesti jollekki, tai vaikka useammalleki ihmiselle, eikä sen tarvii enää päätyä tänne. Vai johtuuks se siitä et yritän nykysi itekki, kaikkien muiden bloggareiden tavoin, pitää yllä jonkunlaista parempaa kuvaa itestäni, etten haluu antaa itestäni mitään muuta ku hyvän ja menestyvän kuvan. Tai jos joskus vaikka jostain tänne valitankin, teen sen harkitun "tyylikkäästi", niin että kuka tahansa voi samaistua siihe ja että se valitus on perusteltua eikä kuitenkaa liia henkilökohtasiin juttuihi menevää. Jännää.
Ite kuitenki mieluummi luen semmosii tekstejä (iteltäni nuita vanhoja tai kenen tahansa muun blogista) mitkä oikeesti sanoo kans jotai, kertoo jotain siitä ihmisestä.
Ehkä alan nyt taas tietosesti rikkoo sitä siloteltua kuvaa itestäni mikä on tänne eksyny, että jos joku juttu näyttää miu silmiin liian hienosti asetellulta tai sanotulta, ni tiiän ettei se oo miu elämää oikeesti enkä sitä tänne semmosenaan laita ettei kukaan muu erehy niin luulemaan :D Ja sitä paitsi ei kukaan ihminen oo kovin kauaa mielenkiintonen jos sen elämään kuuluu pelkkiä kukkasia ja keijupölyä, ei ainakaa minuu kiinnosta lukee tai kanssaelää semmosta. Oikee elämä on kauneudessaan rosoista. ;)

Sitten semmonen toinen asia vielä että huh ku miun sydämessä on jo kesä! Oon jo ajatuksissani iha suurinpiirtein viikon päässä lomasta ja karu totuushan on se että on vielä yks erittäin työntäyteinen jakso edessäpäin. Mut onneks miun kesä on jo sinänsä "turvattu" että on niitä töitä tarjolla ja muuta että sinänsä voin tosiaan hyvillä mielin vailla lukkoonlyötyjä suunnitelmia oottaa kesää :) Miusta on ihanaa etten oo vielä sopinu yhtää mitää koko kesälle tai tehny mitää muuta suunnitelmia ku semmosia tyylii yhtien keskustelujen heittoja et "joo sit tehää sitä ja tätä!!" ku nyt aiemmat kesät on ollu iha täysohjelmoituja :D Niiku esim viimeki kesä, kaks riparia ja se Saksan reissu, ni tiesin jo puol vuotta aiemmin millane miu kesä tulee olemaan! Nyt ootan vaa innoissani ja avoimin mielin että mitä seikkailuja tää kesä tuo vielä tullessaan :)
Toisaalta myös kevät on niin ihanaa aikaa ja tavallaan oikeesti rakastan myös oottamista ja haaveilua ja suunnittelua nii että tää viimene jakso menee varsin vallan nopeesti ja kivasti ku on se liikunnan kurssiki siinä ja vaikka mitä. Tuntuu iha sikahullulta että tää vuos on tässä. Aiemmin en ollu yhtää sitä mieltä et tää ois menny mitenkää nopeesti mut nyt oon jo iha hämilläni et mihi se meni. Miun tähän astinen lukioaika vaa vilisee silmissä ohi miun muistaen suurimman osan tapahtumista ja mietin että mite voi olla että siitäki on jo "niin kauan" ku tuntuu et se ois ollu vasta eile. Kaikki ykkösluokan syksyn jutut, kaikki.
Toisaalta oon onnellinen et tää aika kiitää nopeesti ohi, koska miulla on kiire pois kotoa, mut toisaalta en taas tiiä mihi miulla muka on kiire ku tulevaisuus muualla on nii tuntematon ja vähä pelottavakin. Tällä hetkellä maailman paras kompromissi tähä väliin ois se että voisin olla Taikkarissa ja Savonlinnassa, täällä miun harrastusten ja ystävien parissa, mutta omassa kämpässä, omaa elämää eläen.

tääki tämmöne joku yksittäine kuva ja tilanne, joka ei sinänsä kerro yhtään mitään kuvana, mut silti muistan mitä tässä oli tapahtumassa ja mitä tuossa tunsin ja ajattelin. 

vaikka siitä tuntuukin olevan jo vuosisata ku oli ykkösen syksy.

HEIPS