"Ollaan perkeleitä toisillemme"

Tiiättekö, miu elämässä on paljo semmosii juttuja, mistä vaa kiusaa itteensä ikuisesti et "voi ei, ei ois pitäny tehä sitä", voi ei, ei ois pitäny sanoo niin tai toimia siten miten siinä tilanteessa päädyin sitten kuitenkin toimimaan. Ja miulla on niitä aivan lukemattomia määriä, noita tommosia arjen pikkujuttuja ja möhlimisiä, mitkä ois välttyny iha vaa olemalla vähä erilainen, vähä vähemmän sponttaani ja ajattelematon. Kiusaan itteeni iha sikana niistä kaikista asioista mitä oon sanonu tai tehny tai missä oisin halunnu toimii eri tavalla, iha päivittäin tulee semmosii häpeä-flashbackejä et voi helvetti mie oikeesti mokasin tuon jutun. Onks teilläki näitä?
Äskenki taas tuli semmone voieiii-muisto jostai iha turhasta asiasta tästä tältä vuodelta, ja heti perään muutama muukin. Jotenki siin on vielä se että sit ku muistaa yhen jutun mikä meni huonosti, muistaa ne kaikki muutki siihe perään... Pelkään kantavani tätä häpeälastia hautaan saakka, ja se vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan joka päivä tullessa eteen tilanteita joita en ajatellut kahta kertaa läpi ennen reagointia.


Pitäis oppia antaa itelle anteeks ja unohtaa ne mokat, luottaa siihen ettei muutkaan niitä muistele. Toivottavasti ei muistele. Voihan sen ajatella tietty silleenkin, että ilman tätä tämmöstä luonnetta, joka niin usein johtaa miut niihin ikäviin ja noloihin tilanteisiin, en myöskään ois saavuttanut niitä kivoja asioita joita miun elämässä nyt on, ja mitkä pitkälti oon saanu tämmösen luonteen takia. Tai luulen saaneeni.

Nyt loppu ylianalysointi, leave the past behind, siitähä vois oikee ottaa semmosen mukavan kliseisen tatskan iha tatuoinnin vuoks ;)))?

Toi otsikko muuten on lause jonka löysin tänään ruotsinluokan pulpetista, siitä semmosesta mihin on ollu lupa piirtää. Jotenki tuo lause miellyttää minuu kovin ja herättää kaiken maailman tunteita. Mitä jos teenki tatskan siitä.

Ps, tänään meen kattomaan Puputyttöä taikkarin saliin kello 19, tuu sieki!!!