Kolme viimestä päivää on ollu maailman kamalimpia. Keskiviikkona kaikki musiikilline asia meni huonosti ja olin iha sillee blääh ku en osannu laulaa ja miun ääni ei käyttäytyny niiku halusin ja en osannu miellyttää opettajaa ja sit vielä oli superjuminen pianotunti siihe kaupan päälle nii juu. Ja eiline nyt oli karmein päivä mitä miulla on ollu ehkä ikinä, tai ei nyt ikinä mut pitkään pitkään aikaan. Helposti määriteltävät huonot asiat eilisessä oli yheksän tunnin koulupäivä neljän tunnin yöunilla, ruotsin kokeeseen luku ja manillaköysipuheenvuoron valmistelu. Tänää sit taas heräsin flunssasena kylmään aamuun ja aamusta asti aivan kaikki meni aivan päi pyllyä ja pyllyys kruunautui improtuntiin missä en vaa pystyny enkä osannu enkä halunnu ja olin tosi nolo ku ei vaa lähteny mikää.Ku pääsin kotii, nukuin puolen tunnin päikkäreiden sijasta kaks tuntia. Hups. Nyt miu pitäis siivota ainaki vielä oma huone, ois pitäny siivota muuki talo mutta jaa.
Miun tekis nyt mieli vaa itkee. Ei asioitten takia mitä ääneen sanottais, mutta tekispä vaan. Miks miun pitää aina jaksaa? Kaiken muun lisäks sit viel iha oikeesti jotku vitu viikonloppusiivoukset on aina jotenki miu vastuulla tai sitte huonolla omallatunnolla jossen niitä hoida? Hitto jos osaisin tolle ihmiselle, ketä äidiks kutsutaan, kertoo mitä tässä oon jotenki muka läpikäymässä ni josko vähä vähenis häneltäki odotukset. Mut eipä tuolle noi vaa mistään puhutakaan.
PikkuAnni sano jotenki tosi hienosti eilen koko miun olemuksen tai tämmösen tavan mite elän elämääni.. En vaa muista iha täydellisesti mite se meni, mut kutakuinki niin että "... sie jotenki lennät nii korkeella ja vauhilla, ni sit kans aina tipahat korkeelta. Jonkun vaan pitäis olla ottamassa siut kii." johon vastasin: "miekin niin kovasti toivoisin et siellä joskus vielä ois."
Jep. Nii mie kai teen. Just noin. Elän liikaa tai liian tunteella, muut ei ehi mukaan enkä aina itekään ihan täysin. Koitan jotenki elää sanonnalle "älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä." Toteuttamine on toki sit vaikeempaa. Siis se ettei katuis kaikkia niitä kertoja, kun kukaan ei ookaan ollu ottamassa kiinni kun tipun.
Jee miten hieno postaus mut joo. Hienolta tuntuukin toki.
Onneks miulle on tulossa oikeesti hyvä viikonloppu :) Teatteritäyteinen ja huomenna vähä aivojentuuletusta illasta ja semmosta juu. Jos sitä maanantaihi mennessä ois taas ittesä keräilly vahvaks uuteen viikkoon ja siitäkii etteenpäi.
Nyt sitten hymyä ja iloa, ei se tästä murjottamalla parane. Eikä huonekaa varmaa siivoo itteäänsä, eikä sitä oo kukaa muukaa miule tekemässä ku mie:D Heiba♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make me happy (: !