she will be loved, will she?

Eilen illalla ennen nukahtamista, mietin niinkin mielenkiintoista asiaa kuin itteäni. Kuka mie oon? Mitä mie haluun olla? Mitä mie yritän olla ja mitä olen muille? Näihin ajatuksiin nukahdin ennen kahtatoista ja päätin että tänään tulen kirjoittamaan tänne.

Näissä syvissä mietteissä tulin ajatelleeks facebookia: miten nykyään tuntuu, etten tiedä mitä sinnekään saisin enää kirjoittaa tai minkälaisia asioita. Miulla oli nimittäin ennen 'rajattu profiili' tai ainakin kaikki, mitä julkaisin tai kirjoitin omalle seinälle, näky vaan tyyliin puolille miun fb-kavereista. Piilotettu miun merkinnät oli sukulaisilta, opettajilta, suurimmalta osalta ysiseiskoista ja ysikutosista, ihan jo siitä syystä, että niille miun asiat ei kuulu, ja osalta ysinelosista ym "hyvän päivän tutuilta". Olin joskus puolisen vuotta (?) sitten viettäny ihan hyvän tovin listatessani henkilöitä, joilta piilottaisin nuo miun merkinnät, mutta nyt sitten olisin halunnut vaihtaa niitä ihmisiä siltä listalta, mutta koska se lista on niin pitkä, ei rakas facebook suostu enää muokkaamaan sitä ♥ Nyt jokatapauksessa miun merkinnät on yksityisyysasetuksella : "näkyy kavereille." Nyt minuu sitte pelottaa aina kirjottaa sinne, kun mietin että mitä nuo kaikki miusta ajattelee? Koska onhan se niin, että ne jotka tuntee miut vaan pinnallisin puolin, ei todellakaan tiiä sitä koko totuutta, mitä mie nyt niinku oon ja joo...
Sit just sekin, kun oon tukari ja muutenki välillä suhteellisen paljon esillä meiän koulussa, niin sit kun "joudun" hyväksymään niitä kaikenmaailman seiskaluokkalaisia, joita en oo koskaan ees nähnyt, niin kyllä siinä tulee vähän semmone kummalline olo, että nyt tää miun profiili on taas vähän vähemmän oma... En oikein osaa selittää.

Mie yritän kovasti miellyttää kaikkia alitajuisesti, tai ainakin haluaisin että kaikki pitäis miusta. (Tänä vuonna meidän näytelmän nimi muuten on Pakko miellyttää? Tänä vuonna siis tää näytelmä tulee olemaan lähellä minuu ja varmasti monia muitakin.) Sit miun on tosi vaikee hyväksyä sitä, että joku ei pidä miusta... Varsinkin sillon, kun ite pidän kyseisestä henkilöstä tai yritän olla tälle mahdollisimman miellyttävä ja kiva koko ajan. Sillon minuu loukkaa tosi paljon kuulla jostain lähteestä, et tää henkilö on puhunu miusta paskaa tai huokaissu jonkun tunnin loppuun miun mentyä jo vaikka ulos, "Ei luoja mie en jaksa Annia." Sillon sitä tuntee ittensä niin turhaks ja surkeeks, ihan kun ei ois minkään arvoinen tai että mie vaan en yksinkertasesti pysty olemaan sitä, mitä muut haluaa miun olevan.

Tän epävarmuuden takia mie olen myös tosi ilkee ja negatiivinen usein. Mie tiuskin ihmisille, kiukuttelen ja puhun ikävään sävyyn muista ja miusta tuntuu että sen takia ihmiset kuvittelee miun luulevan itestäni tosi paljon... Mut se on kuitenkin miun puolustusmekanismi, jota mie en aina hallitse. Se kertoo: jätä miut rauhaan, et tiiä kuitenkaan miusta mitään. Se on jotenkin helpompaa esittää inhoavansa kaikkia ja esittää ettei välitä muiden mielipiteistä paskan vertaa, kun taas se, että yrittää olla kaikille tosi kiva, mut sit ne ei kuitenkaa tykkää miusta. Mut tällä tavalla mie alan itekin uskomaan, että mie en välitä ja että en oo minkään arvonen ja että oon ihan yksin ja että tuun myös aina olemaan. Kerrankin sanoin jotain yhestä ihmisestä, jota en kovasti arvosta että "Ihan turha jätkä". Siihen sitten yks kaveri pääs sanomaan väliin "Anni hei, mieti jos joku sanois siusta jotai tuollasta?!" Sanoin että "no, ihan oikeessa olis, en väittäis vastaan." Sillä hetkellä miusta kans tuntu siltä, mut se onkin jo toinen juttu, miten oikeesti reagoisin, jos joku niin miun kuullen sanois.

Sit oon kans viime aikoina miettiny paljon poikia... Ajatellu niitä, uneksinu niistä, haaveillu niistä. (:D) Se ei oo mikään salaisuus, että inhottaa olla yksin ja että mie hitto vie haluisin poikaystävän(!!!). Kukapa ei haluais tuntee itteänsä rakastetuks ja täydelliseks just tälläsenä, ja että ois joku joka aina kuuntelis, vaikkahan keskellä yötä, jos joku tai kaikki ois huonosti... Mut tähän tulee ihan pari muttaa:
1) en todellakaan tiedä miten poikia lähestytään. Tai siis niitä poikia, jotka oikeasti kiinnostais. Nyt esimerkiks näin pari yötä takaperin unta yhestä jätkästä... Kerroin siitä Vilmalle ja rupateltiin siitä jonkun aikaa:D Sitten kerroin sille siitä, mite nyt vituttaa aina kun kyseinen jätkä vaikka tykkää jonkun tilasta! Tulee semmone "hitto vie, sie olit miun unessa, sie oot nyt miun!" :D No enhä mie tosissani niin ajattele. Sit mie kuitenkin ajattelin, että hitto vie, mitä jos mie oikeesti menisin puhumaan sille pojalle just vaikka facebookissa, mutta ei, torjutuks tulemisen pelko on ihan liian suuri... En ikinä uskaltais tehä mitää sellasta, oikeesti. Vaikkahan mie kuinka laulelisin yksin jonku kolmesataa päisen koulun edessä ja muutenkin heiluisin ties missä ja tekisin ittestäni ihan pellen, tässä asiassa miulla ei ole itseluottamusta yhtään.
2) oon liian surkee. En ikinä käy missään bileissä, koska miulla ei oo kavereita, joiden kanssa menisin sinne ja en juo alkoholia mm. ainokaisten aivosolujeni takia, niin missäs niitä poikia sitten muka tapaa? Ja miusta tuntuu et ilman alkoholia en ois ees tarpeeks rohkee tyrkyttämään itteäni kenellekään. Ja sitä paitsi:
3) oon liian lihava ja ällöttävä ja ruma ja tyhmä. Ei kukaan haluu minuu. Mie oon 0 % viehättävä, ennemmin pojat ois vaikka tämmösen kaa:




No, ei siitä sen enempää. Tässä on nyt joka tapauksessa nää asiat, jotka minuu paino ja jotka halusin saada esille. Mie todella, todella arvostaisin sitä, jos joku jaksais lukea tuon kokonaan. Ihan vaan tunteakseen miut hitusen paremmin.

Love ya♥


Jeps, tänään tulen ehkä illemmalla postailee jotain miun supertylsästä päivästä lisää, tänään miulla ois tarkotuksena kyhjöttää koko päivä sisällä, oon ollu liian reipas ja aktiivinen tällä lomalla:p Niin joo, ja pystytänhän mie joulukuusen :) Mukavaa päivää mussut!

Niin ja kiitos, miulla on jo kolme lukijaa(= !


Tässä vielä tämmöne.


EDIT: Okei, muutin mieltäni lähestulkoon heti kun olin tän kirjottanut: tässä minä jo kävin lenkillä ja oli muuten aika kamalaa ku kaulahuivi ja koko naama oli iha jäässä ja joo:D Mutta tulipa tehtyä sekin (: Nyt tiedänki mitä loppu päiväohjelma sisältää: oman huoneen siivous, pakkaaminen Järvenpäähän, joulukuusen pystytys, tietokoneella jumitus ja varmaan ruuan laitto tai ainakin voisin leipoa sämpylöitä. Heipsutivei!