if i only could open my heart to you...

Mie näinki tänään Jassia ♥ ! Oon nimittäi iha järkyttyny et sain itteni ulos täst talosta!:o

Olin jo päättäny olla kotikissa loppuvuoden, mut sitte Jassi soitti ;) Mie rennosti pelailin simssiä ja olin jo kolmen jälkeen vetässy verhot ikkunan eteen, ku oli nii ikävää ja pimeetä ulkona, ja aattelin että aaaaaaaaaaaah, tässä istun seuraavat kolme tuntia, sitte syön ja katon telkkaria, ah mikä elämä♥....... Sitte eka sanoin Jassille (ku se soitti äitin kännykkään kun omani makas sammuneena olohuoneen pöydällä), että en mie jaksa lähtee enää mihinkään. Sit jatkoin simssin pelaamista ja rupesin kelaamaan että tää elämä ahistaa minuu! Sit äkkiä etin oman kännykän, avasin sen ja annoin sille virtaa ja soitin Jassille, että ethä vielä keksiny mitää muuta? Okei, mie tuun teile. Sit sammutin simssin ja sit mie menin ;-)! Ja meillä oli kivvaaaaa ♥ ! Rentoo (;
Sit myö vähä ulkoiltii ja juoruiltii ja Jassi keksi iskureploja<3<3<3<3

(nyt tulee sit semmone osuus, jonka kirjotin työllä ja tuskalla jo aiemmin kerron, mutta sitten tämä vitun saatanan blogger poisti tämän koko paskan. olin erittäin vihainen.)

Mie oon miettiny sitä, miten vaikee miun välillä on ilmasta, miten tärkee toinen on ja mitä sen läsnäolo miun elämässä miulle tarkottaa... Esim Jassista mie en tiiä, oonko mie koskaan kertonu tai saanu puettuu sanoiks mitään, miten tärkee se on. Miun parhaimmat ystävät tietää parhaiten mite helevetin vaikee mie oon, ja Jassi on tuntenu miut kakkosluokasta asti, mikä tekkee hänestä miun pitkäaikasimman ystävän!
Jassi on varmaan ainoo ihminen koko maailmassa, jonka vuoks mie en oo tuntenu tarpeelliseks muuttaa itteäni... Se on jotenkin onnistunu saamaan miut tuntemaan itteni hyväks näin, ei aina, mutta usein. Sillä, et se ymmärtää yleensä miun mielen liikkeitä, sen verran kun se on mahdollista...
Ja mie arvostan tosi paljon sitä, että on ihmisiä, jotka ei oo vielä luovuttanu miun suhteen. Näitä nyt on esim Riia ja Jassi. Ja äiti. :D
Jassiki jaksaa aina soittaa miulle ja kysyy lähtisinkö ulos, tulisinko niille, tehtäiskö sitä ja tuota, mentäiskö johonkin, vaikka varmaan noin 70% ajasta miun vastaus on ei huvita/en jaksa. Silti on ihanaa, et se kysyy... :) Jassi jotenki ymmärtää minuu, ymmärtää ettei minuu aina huvita nähä yhtään ketään ilman sen kummempaa syytä... Sit se jättää miut rauhaan. Sit Jassi näkee miusta mitä ajattelen tai millane olo miulla on tai sillee... Kerranki kerroin sille asian, joka oli arka ja on se vieläkin... Hää kuunteli keskeyttämättä ja lopuks sano että kyl se ties... Ja että arvosti sitä, että kerroin ite. Tässä nähtii se, miten hyvin se miut tuntee, en oikeestaa ollu tajunnu sitä kunnolla ennen sitä. Mut se on kuitenki helpottanu miun oloa, että kerroin, Jassi nimittäi muuttu aika konkreettisesti miun takia. Antaa hiljasen ymmärryksen ja varoo sanomasta mitään kovin väärää... Se on ihanaa, koska tää juttu ei oo ohi ja tarviin sellasen, joka ymmärtää hiljasesti. Jassi tosiaa tietää, että miun kanssa ystävänä olo vaatii kärsivällisyyttä ja hiton paljon sitä ymmärrystä ja pitkää pinnaa. Mut tärkeintä on kuitenkin se, ettei Jassi oo ikinä pyytäny minuu muuttumaan, vaikka mie oisin kuin ilkee ja epäoikeudenmukane ja vaikka mitä. Äh, nyt oon iha töttöröö, ei oo enää sanoja ei mitään. Toivottavasti Jassi luit tän, ei miulla enää muuta ku että miä rakastan sua ♥

Thank you for loving me


aikane kevät 2009
(no tän kuvan julkistamisen takia nyt ainaki viimestää rakastuit muhun)

myöhäne syksy 2010

PsSst!

Sit miun on pakko sanoo tähän loppuun, ku tiiän että yks tietty tyttö lukee tän myös, että ihan samaa voisin sanoa Riiasta. Se on kans aina ollu siellä jossai minuu varte ja aina seki ymmärtää ja rakastaa ja vaikkaha mitä. Nyt vaa oli Jassin vuoro kuulla että mie kans välitän ja vaikkaha mitä, vaikken sitä aina näytäkää, ja sitä paitsi mie luotan siihen, että Riia kyllä tietää. ♥