forget you

Mie rupesin pohtii syvällisiä.

Tiiättekö... Mitehä mie tän asian esittäisin (ku en nimiä haluis käyttää:D) no! Mie nyt yritän pistää nää tuntemukset sanoiks jotenkin:D

Miulla on kaks vähän samanlaista esimerkkiä, jossa miulle vaan ei anneta mahollisuutta tavallaa "selittää itteeni". Nyt tässä on edelleenki kaks eri tyyppiä, jotka periaatteessa tekee sitä iha samaa juttua eli tuomitsee ennen ku ees ymmärtää, ja laitan ne tähä allekkai:

tyyppi 1) Jotenki kaikki mitä mie sanon pitää ajatella sillee että sanon sen ihan tahallaan vittumaisuuttani ilkeesti? Vaikka sanoisin vaan jotai että "On siinä tyypillä duuni!" jollon tarkotin sitä duunia itessään, en sitä tyyppiä, joka sitä tekee, nii miulle kilahetaan että "No aina siun pitää olla noi arvosteleva ihmisiä kohtaan!" ... Öö, anteeks? Mitä mie sanoin? Tai jotenki ku oletetaan että mie nyt oon pahalla päällä ja ikävä vaan siks koska oon Anni, niin sitte kaikki mitä sanon (vaikka tosissaa yrittäisin olla tosi positiivine ja kiva) on sitä ilkeetä ja tuomitsevaa.
Voin kyllä myöntää että vituttaa.

tyyppi 2) Ensin hää on erittäin ilonen ja heittää jotai paskaa läppää mille kaikki nauraa ja kommentoi siihen jotai ja sit ku ite heitän siihe vitsillä jotai takas nii sit kilahetaan että "Joo Anni vittu aina sie oot tuommone!" vaikka en ois sanonu yhtää mitään väärin? Että oisin vaa sanonu just semmosen samanlaisen jutun ku minkä kuka tahansa muuki ois voinu siinä tilanteessa sanoa, ainoo mikä teki siitä asiasta tai kommentista väärän, oli se, että se tuli miun suusta? Ja sit tää samaine tyyppi on erittäin kiva ja ymmärtäväine yhelle miun hyvälle kaverille, mutta miulle se on ihan vitun ilkee vaan just tasan tarkkaan siitä syystä että on päättäny ettei tykkää miusta.



En tiiä oliko nuo esimerkit yhtää semmosia et aukes kellekkään, mut mie oon vaan niin kyllästyny kaikkeen syrjintään ja kiusaamiseen. Oikeesti. En mie nää tuommosta kilahtelua ja sitä että miulle ei voi antaa uutta mahollisuutta olla joku toine ihmine, minään muuna ku kiusaamisena. Buuhuu, oon kiusattu, niinpä niin. Mie vaa iha oikeesti mietin, missä oon niin erilainen ku muut? Mitä mie oon tehny niin väärin että kaikki mitä mie sanon, on asia mikä tahansa, on aina väärin?



Oon oikeesti tosi kyllästyny tuoho tommoseen ja tosi kyllästyny ihmisiin jotka ei hyväksy minuu tämmösenä, tai ees yritä ymmärtää vaa päinvastoin on tahallaa ilkeitä. Muunmuassa siks mie oon tosi kiitollinen, ylpee ja onnellinen että pääsen pois niiden ihmisten luota, pääsen taikkariin ens syksynä :) Miusta tuntuu että se on miun mahollisuus saada kavereita ja muutenki olla erilaine ja saada vähä erilaine elämä, koska siellä on ihmisiä jotka ehkä vois ymmärtää minuu ja jotka ois ehkä vähä enemmän sellasia ku mie. Saa nyt nähä, mut taikkariin lasken toivoni.



Ei miulla muuta, oli pakko purkaa sydäntä. Välillä keittää yli.