Miun piti käyä nukkumaa jo puoltoista tuntia sitte eli kaheksalta, ja niin kävinkin mut miun perhe on vähä kovaäänisempää sorttia nii että eipä siitä nukkumisesta sit tällä kertaa mitään tullu. Mikä neuvoks? Alakertaan syömään iltapalaa ja siitä koneelle:-D
Joo, oli miulla ihan asiaakin itseasiassa.
Saatiin eilen ne kirjeet seiskaluokalta. Kirjotan tähän pari juttua ja kirjehän alkaa näin:
"Moi 2 tai 3 vuotta vanhempi minä! Miten menee? Miut tuntien huonosti."
- ai meni jo sillon huonosti? Tai sit en vaa kaks vuotta takaperi tienny mitä tarkottaa kun menee huonosti.
(muutaman rivin skippaan) :
Seiskalaisena oon vaa niin kade yseille joilla on kaikilla tyttö-/poikakaveri. Kyl mieki sen oman vielä saan.
- niinpä niin... ;p
(muutama rivi skippausta taas) :
Nyt ollaan Hirvaslahdella ja minuu vähä jänskää millanen ihmine oon sillon kun tän kirjeen seuraavan kerran näen. Toivottavasti en ainakaan ihan kamalan ruma läski pissis.
- No siitä pissiksestä en tiiä mutta muuten sori.
(Sit kirjeen lopusta)
Joo ja tiiän että 15-vuotias minä nauraa nyt ja näyttää tän parhaalle kaverilleen. Paitsi jos en oo väleissä kenenkään kanssa.
Noni sie iso Anni. Oot varmaan iha onnelline ku et oo tämmöne pentu enää? Nähään! (seuraavan kerran ku katot peiliin!)
Joo, niin sitte tuota lukiessa tuli semmone tosi, tosi jännä olo. Ensinnäki että wau, oon ollu paljon naiivimpi ku mitä sillon kuvittelin olevani:D Ja toisekseen rupesin miettimään, että mitäköhän se kahden viikon päästä 13-vuotias Anni olis sanonu itestään jos sillä olis ollu mahollisuus nähä se, mitä oon nyt? Oisko se ollu pettyny? Oisko se halunnu olla mitä tahansa muuta? Vai kenties oisko se nähny miussa jotain muuta kun mitä nyt näen kun katon peiliin? Oisko se (tai siis oisinko mie) voinu nähä jotain ihailtavaa ja positiivista, ees jotain kaunista? Oisko se (... oisinko mie) ollu malttamaton kuluttamaan ne kolme vuotta äkkiä, että voisin olla jo 15-vuotias, että oisin voinu olla tää mie heti?
On jotenki vaikee kuvitella, että oisin kuitenkaan ollu kovin innoissani jos oisin oman pärstäni ja elämäni jostain kristallipallosta nähny etukäteen. Eli tavallaan tuntuu ku oisin pettäny itteni tai sen minän mitä sillo olin.
Miulla on itseasiassa tosi usein semmone fiilis että oon pettäny itteni.
Ehkä ihmisillä ei oo sitä kristallipalloa tai kykyä nähdä tulevaisuuteen just siks että se näky ei aina välttämättä olekaan niin valoisa kun toivois? Kuka haluais nähdä ittensä vaikka kymmenen vuoden päästä vieläkin samassa tilanteessa kun nyt on; vieläkin yksin ja onnettomana, vieläki eksyneenä ja epätietoisena siitä kuka on ja kuka haluaa olla.
On nimittäin tavallaan tosi turvallista ja lohdullista ajatella että no kyllä se tulevaisuus tuo jotain kivaa tullessaan! Seiskaluokkalaisena on kiva ajatella että nyt kun olen näin pikkuinen niin sitten ysillä olen kaunis ja vanhempi ja fiksumpi ja elämä hymyilee ja kaikki pitää miusta ja miulla on poikaystävä ja unelmaelämä ja ah! Voi että miten onkin sitten mukava käydä nukkumaan ja nähdä unia siitä tulevaisuudesta.
Ja miusta tämmöisenä pikkuisena ysiluokkalaisena on vieläkin kiva unelmoida noista samoista asioista: " Sitten kun päätän lukion ja olen kaunis ja vanhempi ja fiksumpi ja elämä hymyilee ja kaikki pitää miusta ja miulla on ihana poikaystävä ja unelmaelämä ja ah, sitten kelpaa olla ja 'aloittaa' kunnolla elämä ja muuttaa pois ja voi että, sillon kaikki on varmasti tosi hyvin!" Ja tiiättekö mitä? Ehkä tässä vielä käykin noin(: Ehkä saan vielä kaiken mitä haluan! Ja kaikista kivointa tässä on se, että kellään ei ole sitä kristallipalloa ja kukaan ei voi ottaa noita unelmia miulta pois:)
(ennenkuin ite ajallaan sitten munaan nuokin asiat. Mut se on sen ajan murheita sitten se;p)


Myöki saatiin nuo meiän kirjeet ja miulla se oli suunnilleen täynnä karseeta käsialaa ja valitusta kaikista ihmisistä....... :D
VastaaPoistaessi: perus;-) :D
VastaaPoista