it doesnt matter if you treat people nice or like shit - there's no difference either way how they treat you back

Ai että mie oon kyllästyny tähän.... Mut noh, ei se mitää, pitää vissii vaa toivoo et se oma elämäki alkais jossai vaiheessa iha oikeesti ja et ei tarvis olla nii vitun katkera toisten onnellisuudesta koko ajan. Koska tiiättekö mitä? Mie en ole onnellinen. En vittu todellakaan. Mistään. Koska en löydä hirveesti asioita joista ylipäätään olla onnelline.


Tai en mie tiiä. Tuntuu vaa et saan samanlaista kohtelua teen sit mitä tahansa. Eikä siinä mitään, mie oikeesti tykkään olla kiva ihmisille ja miusta on ihanaa helpottaa muiden oloa jollai muotoa ees hetkeks jos pystyn, miusta on kivaa saada ihmiset tuntemaan ittesä hyväks... Mut jotenki ois kivaa et joku haluis helpottaa välillä miunki oloa jotenki. Ees joskus. Ei tänää, ei huomenna, mut ehkä ees joskus tulevaisuudessa:)


Ja ehkä mie joskus löydänkin sellasen ihmisen joka pelastais miut... Miusta ois ihanaa tulla pelastetuks. Mie nukkuisin sata vuotta ja joku näkis vaivaa löytääkseen miut. Sit se kertois miulle että ei hätää, mie oon tässä nyt.


Enkä mie nyt tällä tekstillä tarkota sitä, että kaikkien muiden elämä ois jotenkin liian helppoa, en todellakaan! On vaan paljon ihmisiä jotka ei ota asioita ihan yhtä raskaasti. Mie oon dramaattinen, kyl mie sen myönnän, mut en mie sitä tahallani ole. Ja koska en oo sitä kiusallani, se myös vaikeuttaa miun elämää jonkun verran, kun näen asioista vain ja ainoastaan yhden puolen.

Lisäks otan raskaasti kaikki peruuntuneet suunnitelmat ja siks vihaan suunnitella esim kesää etukäteen koska tiedän et se taas jollain lailla rikkoo miut kun joku asia, jota oon oottanu, ei toteudu.


Miussa ois paljon asioita, joita tulis muuttaa. Ulkoisia ja sisäisiä. En vaan oikein aina tiedä että miten. Sit minuu vituttaa niin suunnattomasti, kun joku sellanen ihminen, jolla ei ole päivääkään ollut elämässä vaikeuksia ittensä kanssa, tulee sanomaan miulle tai huutelee yleisesti että "Se on vaan kaikki asenteesta kiinni!" ja sitte läväyttää siihen semmosen tietäväisen (lue: vittumaisen) hymyn päälle. Tekis mieli niiku tarttuu kurkusta kiinni ja viskata seinään! Et hei C'MOON?! On se varmaan vitun helppo sanoa kun elämä hymyilee ilman että näät vaivaa minkään eteen? Oot nätti ja siullon rahaa ja kivoja harrastuksia ja kavereita ja bileitä joka lähtöön, poikaystävä nököttää vieressä ja kauhein asia mitä voit kuvitella on se, että myöhästyt bussista koska oot liukastunu jäähän, jonka seurauksena kaatunu kuralammikkoon ja nyt siun housuissa on reikä ja ne on kuraset? Okei. (ja ei, en viittaa edellisessä Jesseen, vaikka sille tuossa eile melkei samalla lailla kävikin:D)
Että kyllä, se on asenteesta kiinni mut toisilla on myös oikeasti helpompi elämä ni sit on myös helppoa neuvoa muita.


Et okei, joku vois ajatella että mitä tuokin valittaa, sillä on kaikki hyvin mutta siihe mie voin todeta vaan, että se ei riitä. Ja okei, inhoan iteki itteäni tälläsestä asenteesta mut mie en vaan ymmärrä et miks ihmeessä mie tyytyisin hyvään? Varsinki jos en ite ees näe sitä hyvänä, korkeintaa tyydyttävänä tai välttävänä? Et esimerkiks okei, mitä nyt tänne kirjotan ja koulussa kerron juttuja, ni se ehkä kuulostaakin ihan hyvältä tai ei ainakaan huonolta, mut tästäkin blogista on tullu semmone, että en mie tänne mitään kerro! Tää on todellaki semmone et tänne kirjottaa jotai vaa sillon kun joskus tapahtuu ehkä jotain kivaa ja sit ihmiset siitä ehkä kuvittelee et joooooo on tollakin oikeesti joku sosiaaline elämä vaikka muuta väittääkin!

Ja eikös täydellinen kuulosta muutenkin kaikkien mielestä parhaalta? Ku on vaan yks elämä elettävänä! Nii että haluisin täydellisen, kiitos. Ja joo, sanokaa vaa että mikset sit tee semmosta mut kertokaa miulle vaa että miten ni alan heti rakentaa sitä.



Tällä hetkellä haluisin vaan kristallipallon, joka kertois miulle, että kaikki on hyvin...

Vielä joskus.