Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä ...?

Maailma on paha. Vähän liian paha. Maanjäristyksiä, tsunameita, sotia, kuolemaa, nälkää, väkivaltaisuutta, köyhyyttä...


Mikä tämä maailma on, johon vielä joskus tulevaisuudessa lapseni synnytän? Kuka päättää milloin pahuutta on liikaa? Milloin tappaminen loppuu? Milloin luonto antaa meidän olla?

Mitä me ollaan, pienet ihmiset, luonnon voimien armoilla? Mitä me ollaan, suomalaiset, kun muu maailma kuolee nälkään ja jää veden alle? Mitä me ollaan arkipäivisine huolinemme?
Mutta siltikin, mitä me voidaan millekään?







Meidän elämä jatkuu.
Niin monen on loppunut Japanissa ja Hawajilla tsunamin takia, Afrikassa tautien ja köyhyyden takia, niin monen ihmisen elämä loppuu tälläkin hetkellä. Lapsien, aikuisten, vanhusten, mutta mitä me sille voidaan? Ei mitään ja valitettavasti elämä jatkuu.

Me vihataan vieläkin itseämme ja elämäämme, me nähdään itsemme vieläkin rumina, vääränlaisina, epäkelvollisina...
Me vihataan vieläkin toisiamme, haukumme toisiamme, olemme tyytymättömiä.

Mut kai se juju on siinä: elämä on epäreilua.

Toiset miettii sitä, selviääkö ne päivästä, me mietitään sitä, miltä me näytetään, miks toi ei tykkää musta, miksei mulla oo poikaystävää niiku tolla?


Mie pelkään kuolemaa, voin myöntää sen, todella pelkään. Ja mie vihaan tätä maailmaa. Se on paha.. Mie pelkään kuolemaa koko ajan, koska ihmiset on niin pieniä, niin heikkoja, niin hauraita. Elämä roikkuu jonkun pienen langan päästä. Kuka tietää vaikka omanikin päättyisi vaikka tänään? Niin, kuka sen tietää.

Sitä ei voi vaan kun toivoa, että kuolema tuo tullessaan rauhan, tuo tullessaan jotain parempaa. Toivon että on taivas, tai on jotain, joka hyvittää kaiken tän tuskan ja paskan täällä.
Siihen asti, niin kauan kun täällä elän, yritän elää elämäni mahdollisimman hyvin, niin hyvin, että se hyvittäisi monen muun ihmisen elämän, jotka eivät omiaan saa enää jatkaa.
Tämän lupauksen unohdan valitettavasti saman tien...

But maybe you all have got now wings on your back.
Maybe you all found the peace.

Toisaalta Vilma osoitti eilen mielenkiintosen teorian: että ei voi olla hyvää ilman pahaa...
En ollu ennen ajatellu sitä näin, mutta onhan se totta. Jos kaikki ois hyvää, olisko olemassa enää mitään hyvää? Jos ei olis mitään vertailukohtaa...
Mie ite haluisin ajatella, että sen verran mitä tapahtuu pahoja asioita, jossain päin joillekin ihmisille tapahtuu myös hyviä asioita: kauan odotettuja lapsia syntyy onnellisille vanhemmille, lapset ottaa ensimmäisiä askelia, ihmiset auttavat toisiaan hädän keskellä...

Että jos on olemassa joku Jin ja Jang juttu...? Onko maailmassa muka ollu viimeaikoina liikaa onnellisuutta? Ehkä jonkun mielestä oli.
Vai onko nää luonnon katastrofit asioita, jotka tapahtuu mistään erityisestä syystä? Entäs jotku Libyan levottomuudet? Onko ne kenenkään vika?
Mut miks viattomien ihmisten pitää silti kuolla? Jos Libyassa on joku fakin diktaattori joka aiheuttaa monen ihmisen kuoleman, miks eivät vaan hankkiudu siitä diktaattorista eroon?
Eikö maailmassa ole muutenkin sodittu jo niin paljon, että asioille voitais harkita jotain muuta ratkaisutapaa?


Tänäänkin aurinko paistaa ja linnut laulaa. Jossain joku kertoo toiselle rakastavansa sitä, jossain juhlitaan elämää: joku viettää elämänsä parasta päivää varmasti tänäänkin!
Elämä ei saa mennä pelkäks synkistelyks, ei tietenkään, mut oishan se kohtuullista muistaa joskus ajatuksella niitä, joilla asiat ei ole niin hyvin, jotka ei oo niin onnekkaita kuin me. Että lahjotettas edes vähän rahaa hyväntekeväisyyteen jos sitä on, autettas pienillä teoilla, tuettas surullisia ihmisiä, hymyiltäs vieraille ja ennen kaikkea, arvostettas elämää :)

'Cause you know what?
-We _CAN_ change the World !