mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan: sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Elämä ois paljon helpompaa jos mielialat ei heittelis nii helvetisti. En sit tiiä mite muilla, et heitteleep tai ei, mut joo, itse halluisin vielä syyttää sitä nii sanottua teini-ikää. Koska voi helvetti jos elämä jatkuu tämmösenä vielä pitkälle aikuisuuteen niin voin sanoo että helppoa ei tule olemaan.
Oon ollu nyt viime aikoina super onnellinen ja iloinen ja nyt taas iha... Sanotaanko että ahistus on sitä luokkaa, etten saa melkein hengitettyä. Ahistuksen syyt? Ne normaalit ja koulu. Nää viimeset kaks viikkoa ilman koulua on ollu ihanat ja ainakin mie tiedän, että sit ku miulla on työympäristö työtehtävineen ja ihmisineen, joista pidän, elämä tulee olemaan paljon onnellisempaa ja helpompaa. Koulussa ahistaa se, kun kaikki tungetaan samaan pieneen tilaan ja ympäristöön ja sit meidän oletetaan viihtyvän siellä keskenään ja olevan kaikki yhtä isoa ihanaa lössiä. Koulumaailma on vittumainen, Talvisalo on vittumainen. Ainakin miule. On se sit asenteesta kiinni tai ei, omani ei oikeestaa oo enää muokattavissa, ei tämmösen takia. Korjaan asenteita sit ku sillä on vittuukaa väliä. 20 viikkoa peruskoulun loppumiseen. Ehkä kestän.

Nii joo, tästä tekstistä tosiaa varmaa huomaa sen etten oo kovin upeella päällä just nyt:D

Minkä sille voi ettei kaikilla ihmisillä nii sanotusti synkkaa? Tai satu kemiat kohilleen? Kira sano just jonku hienon sanan viimeks teatterissa, nyt minuu ärsyttää että unohin sen. Sen määritelmä joka tapauksessa oli kutakuinki semmone, kun "inhoo / ei voi sietää jotain ihmistä siks, että se on just niinku/vähän niiku sinä." Oon oikeesti ruvennu tiedostaa sen, etten siedä ihmisissä niitä piirteitä, joita itessäni en siedä. Ja sit semmoset ihmiset jotka muistuttaa minuu liikaa tai on ja käyttäytyy samalla tavalla ku mie, nii ne ahistaa minuu iha älyttömästi ja en tiiä miten päin miun pitäis olla ja mitä tehä ja mitä ajatella niistä... Se taas johtuu siitä, että nuo kaikki tunteet kuvastaa just sitä mitä ajattelen itestäni: en tiiä miten päin olla, en tiiä inhotakko vai rakastaakko, en tiiä mitään mistään. Eli oon vittumaine ihmisille siks, ku inhoon itteeni, tai piirteitä itessäni joita niilläkin on...? Ihmismieli on vaikee.


Ei helvetti oon kyllä hoidon tarpeessa.